Miksi korjaaminen on niin vaikeaa?

Kun me Kuluttajaliitossa kysyimme, mitkä tekijät määrittävät tuotteen vastuullisuutta kuluttajat antoivat eniten ääniä sille, että tuote on käytössä pitkäikäinen. Kuluttajat arvostavat sitä, että tuotteet kestävät kulutusta. Valitettavasti samaan aikaan todellisuus on kuitenkin se, että monet tuotteet eivät kestä normaalissa kulutuksessa, vaan hajoavat ennen aikojaan. Kuluttajan harteille jää pohtia, mitä tehdä. Jos kyse on selkeästi tuotteen normaalin käyttöiän sisällä tapahtuvasta hajoamisesta, on kuluttajalla käytettävissään kuluttajansuojalainsäädännön keinot saattaa tuote korjattavaksi myyjän toimesta tai vaatia korvaavaa tuotetta tilalle. 

Isompien ja arvokkaampien kodin käyttötavaroiden osalta tätä oikeutta varmasti käytetäänkin, mutta samanaikaisesti moni vähemmän arvokas tai jo ehkä käyttöikänsä lopussa oleva tuote jää kuluttajalle niin sanotusti käteen. Kuinka monella on esimerkiksi kenkäpari kaapissaan, joka kaipaisi kipeästi pohjien vaihtoa tai muuta pientä laittoa, jotta käyttöikää saataisiin lisää? Tai uudemman mallin tieltä väistyneitä matkapuhelimia piirongin laatikossa odottamassa, että ne katoaisivat sieltä itsestään? Lähes jokaisen kodista löytyy tavaroita, jotka ansaitsisivat vielä uuden elämän. 

Tavaroiden korjauttaminen on kuitenkin hankalaa, korjaamisesta puhumattakaan. Selvityksemme mukaan esteitä tai vähintäänkin hidasteita on korjauttajan tiellä monia, suurimpana korjauspalveluiden korkea hinta. Monesti on edullisempaa ostaa uusi tuote kuin korjata vanhaa. Toinen merkittävä syy löytyy korjauspalveluiden saatavuudesta: suutaria, korjausompelijaa tai matkapuhelimen korjaajaa ei vain kerta kaikkiaan löydy läheltä. Niille, jotka haluaisivat itse korjata tavaroitaan, haasteeksi muodostuu usein varaosien heikko saatavuus sekä se, ettei tuotetta kerta kaikkiaan ole suunniteltu korjattavaksi.

Kuluttajien tuuppaaminen kohti kiertotaloutta edellyttää asenteiden ja käyttäytymisen muutosta, mutta ennen kaikkea toimia, joilla siirtymästä tehdään heille helppoa, saavutettavaa ja kohtuuhintaista. Siksi onkin erinomaista, että EU:ssa on meneillään useita aloitteita, joilla havaittuja haasteita pyritään voittamaan. Kaikki lähtee siitä, että tuotteista suunniteltaisiin alun alkaenkin kestävämpiä ja korjattavia. Tähän pyritään tuotesuunnittelua koskevilla uusilla säännöillä. Kuluttajat tarvitsevat lisäksi enemmän ja parempaa tietoa tuotteiden käyttöiästä ja korjattavuudesta. Ja tämän päälle vielä helpommin saavutettavia korjauspalveluita. Viimeksi mainittuun EU hakee ratkaisua ns. right to repair -aloitteella, jossa säädettäisiin tiettyjen tuotteiden valmistajille velvollisuus tarjota korjauspalveluita joko itse tai alihankintana. Aloite pitää sisällään myös ehdotuksen eurooppalaisesta korjaustietolomakkeesta, jonka avulla kuluttajan olisi helpompi vertailla eri korjauspalveluita. Nähtäväksi jää, ehtiikö tämä aloite maaliin ennen ensi kevään europarlamenttivaaleja ja komission vaihtumista. 

EU hakee ratkaisua ns. right to repair -aloitteella, jossa säädettäisiin tiettyjen tuotteiden valmistajille velvollisuus tarjota korjauspalveluita joko itse tai alihankintana.

Yhtenä hyvänä esimerkkinä korjauspalveluiden edistämisestä alueellisesti ja paikallisesti on jäteyhtiöiden lanseeraama ja Ekokumppaneiden toteuttama verkkopalvelu Korjaa.se. Esimerkiksi Lakeuden Etappi tarjoaa verkkosivuillaan toimialueensa asukkaille tämän palvelun, johon on koottuna alueen korjauspalveluja tarjoavat yritykset ja niiden palvelut toimiala- ja kuntakohtaisesti. Tämän toivotaan helpottavan tuotteiden korjauttamista.

Korjauspalveluiden käyttöä voidaan edistää myös kansallisin toimin. Esimerkiksi kokoamalla alueen korjauspalveluiden tuottajia yhteen ja tekemällä heidän palveluistaan näin saavutettavampia kuluttajille. 

Valtiovalta voisi ohjata kuluttajakäyttäytymistä taloudellisesti, vaikkapa laajentamalla kotitalousvähennyksen käyttöoikeutta korjauspalveluihin tai näiden palveluiden arvonlisäveroa alentamalla. Hyviä käytäntöjä löytyy muualta Euroopasta, joista voisimme ottaa oppia halutessamme.