Kumpi parempi – kaksilokero vai kompostori?
Onko kompostointi työläämpää kuin biojätteen erilliskeräys ja kaksilokeroastian käyttö sekä sen puhtaana pitäminen? Entä miten muistaisi, mihin kuuluu kierrättää jugurttipurkin metallinen kansi? Olisiko se riittävä syy hankkia kaksilokeroisen astian viereen nelilokeroinen astia pakkausjätteille? Tällaisia asioita pohdin ryhtyessäni kirjoittamaan kolumniani.
Meillä on kompostoitu biojätteet 35 vuotta, aloitettiin aikoinaan nuoren parin innolla. Ja huomattiin, että kompostointi on helppoa ja kätevää. Kompostoriin menevät ruokajätteet ja vähän heinää kuivikkeeksi kuten rikkaruohoja, perkuujätteitä kukkapenkeistä ja vihannesmaalta. Alimmat kerrokset levitetään syksyllä omenapuille ja kukkapenkkeihin, päällimmäiset vasta vähän lahonneet osat jätetään kompostorin pohjalle takaamaan hapensaantia ja imemään nesteitä.
Kompostorista on hyötyä, jopa iloa: biojätteet on helppo viedä pois ja mystisesti kadonneet lusikat ja veitset ym. löytyvät seuraavana keväänä omenapuiden alta.
Silti olen vähän kade kaksilokerojärjestelmän käyttäjille. Se on helppoa. Heidän ei tarvitse tyhjentää kompostoria, ei kääntää sitä, ei kuivittaa sitä, ei estää hiirien pääsyä kompostoriin verkottamalla, ei lämmittää sitä talvella. Kuumaa vettä kanisterissa on pari kertaa tarvittu. Eikä edes pitää talvella reittiä kompostorille lumesta avoimena, vaikka lumen luonti olisi kyllä terveellistä.
Kompostorista on hyötyä, jopa iloa… Silti olen vähän kade kaksilokerojärjestelmän käyttäjille.
Kumpi parempi, kaksilokero vai kompostori? Kumpikin, vähän makuasia. Kaksilokeroastia on todella helppo – puhtaana pitäminen on ainoa, mikä työllistää, mutta siitäkään ei kannata valittaa, ainakaan kompostoijalle. Kompostori on parempi siinä mielessä, että sinne joutuneet lusikat löytää vielä pihastaan ja ravinteet kiertävät.
*
Nelilokeroastia on jotain mitä haluaisin saada käyttööni. Nelilokerossa on paikat neljälle pakkausjätelajille, nimittäin pahville, lasille, muoville ja metallille. Houkutteleva ajatus, että jugurttipurkin kannen voisi sormissaan taitella pieneksi ja heittää pihan metallin keräykseen. Eikä ihmetellä mihin tämäkin kuuluu. Jostain syystä nimittäin en ole selkärangallani vielä omaksunut näiden pienimpien jakeiden oikeaa lajittelua. Se taiteltu metallikansi kädessä, on kummallinen houkutus vain nakata se poltettavaan jätteeseen.
Mutta pullon korkkeja ja sillipurkin kansia osaan selkärangallakin lajitella oikein ja viedä keräykseen asti. Jos minulla olisi nelilokeroastia selkärankanikin saattaisin ymmärtää, että siellä on paikka kaikille oman talouden metalleille. Mutta toimii se nykytavallakin – pärekorit lasille, metallille ja kartongeille keittiön nurkassa ja komeron lattialla laatikko muoveja varten. Tyhjennys kauppareissujen yhteydessä. Kahden hengen taloudessa se on helppoa ja nelilokero taitaa jäädä meiltä suurempien perheiden asiaksi.
*
Takavuosina oli yleinen valituksen aihe, että vaikka minä lajittelen hyvin, niin samaan astiaan ne kuitenkin lopulta kipataan. Nykyään Spot-palvelun eri jätteille tarkoitetut kaksilokeroastiat kipataan jäteautossakin eri säiliöihin. Toinen puoli viedään polttoon ja toinen puoli tuottamaan biokaasua ja maanparannusrakeita.
Kun biojätteet on saatu pois poltettavan jätteen seasta – kiitos kaksilokerokeräyksen tai kompostoinnin – palavat jätevoimalaan tarkoitetut jätteet paremmin. Kuivaa tavaraa on aina helpompi polttaa ja lisäksi ruokajätteiden suola haittaa polttolaitoksia.
Siis lajitellaan biojätteet ja pidetään huoli, että biojätelokeroon tai -astiaan laitetaan vain sinne kuuluvaa jätettä!
Heikki Koskimies
puheenjohtaja, Lakeuden jätelautakunta
